Vuoden pohjalainen luokanopettaja Auli Palosaari

Pohjanmaan luokanopettajat ry valitsi vuoden 2013 pohjalaiseksi luokanopettajaksi Auli Palosaaren Kokkolasta. Valinta julkistettiin Seinäjoella 18.11.2013. Palosaari toimii tällä hetkellä Mäntykankaan koulun opettajana.

Työ tekijäänsä neuvoo

Auli Palosaaren koulu-ura alkoi 1970-luvun alussa ekaluokkalaisena pienellä kyläkoululla Karstulassa. Seuraavalla vuosikymmenellä hän kirjoitti ylioppilaaksi ja valmistui luokanopettajaksi. Myöhemmin Palosaari suoritti vielä taiteen maisterin tutkinnon valmistuen kuvataideopettajaksi. Päätyönsä lisäksi Auli on opettanut Lasten ja nuorten kuvataidekoulussa ja Kokkolan yliopistokeskuksessa. Työelämäkokemusta Aulilla on koulumaailman lisäksi myös median ja maatalouden puolelta. Toimittajan työtä hän on tehnyt paikallislehdessä ja Yleisradion kolmessa aluetoimituksessa. Ammattiyhdistyspuolella Auli on ollut mukana mm. Keski-Pohjanmaan Oay-piirin hallituksessa ja toiminut kuntakouluttajana sekä oman ammattiyhdistyksensä puheenjohtajana. Lisäksi hän on ollut jäsenenä Opettaja-lehden toimitusneuvostossa. ”Kaikkea pitää tehdä Työ tekijäänsä neuvoo -periaatteella, halusipa tai ei. Työnteon opettamisesta olen vanhemmilleni erityisen kiitollinen”, tähdentää Auli Palosaari.

Opettajuus verenperintönä

Aulista tuli opettaja veren perintönä. ”Äitini oli opettaja ja äidin puoleltaan iso osa sukua on jonkun sortin opettajia, pappeja tai kanttoreita. Kuvisopen ammatti oli jo lukiossa haaveeni, mutta pääsin ylioppilaskirjoitusten jälkeen OKL:ään opiskelemaan ja sille tielle jäin, kunnes 15 työvuoden jälkeen lähdin uudelleen opiskelemaan ja toteuttamaan unelmaani. Oli todella antoisaa opiskella opettajaksi toisen kerran, kun jo tiesi, mitä koulutyö on.”

Opettajan ammatissa kiire on jokapäiväinen vieras. Huoltajien puolelta toiveet ja vaatimukset ovat lisääntyneet. Työuransa alussa Auli ehti vielä välituntisin opettajainhuoneeseen. Koulun puhelin oli rehtorin työhuoneessa, ja jos joku soitti opettajalle, hänellä oli todella tärkeää asiaa. ”Kodin ja koulun välinen yhteistyö on hyvä ja kehittävä asia, mutta joskus tuntuu, että myös turhat yhteydenotot ovat nykyään joskus aika herkässä. Wilma ja sähköpostitkin lisäävät osaltaan kiirettä, vaikka tarkoitus on toinen. Kaikenlainen kontrollointi, kirjaaminen ja toimistotyö ovat lisääntyneet. Oppilashuolto teettää usein opettajilla paljon palkatonta työtä.”

Kysyessäni, mikä opettajan työssä on haasteellisinta, Auli vastaa, että pitää muistaa, miksi tätä työtä tehdään. ”On haasteellista vastustaa vanhenemista, seurata aikaa, ehtiä oppia uusia asioita ja välineitä, säilyttää inhimillisyys ja työnilo kiireenkin keskellä, olla luja ja pysyä pehmeänä. Siinä auttavat innostuneet ja innostavat oppilaat, myönteiset perheet ja hyvät työtoverit.”

Opettajuus on professio

Opettajan työ antaa Aulille pitkän ja kapean leivän sekä todella vaihtelevan arjen, joskus juhlankin. ”Opettajuus on professio, siihen ei ole varaa suhtautua välinpitämättömästi.  Opettaja iloitsee oppilaiden edistymisestä ja menestymisestä. Pienetkin askeleet ovat joskus suuria! Erityisen antoisana osana työtäni olen kokenut opetussuunnitelmatyön ja opetushallituksen rahoittamat kuvataide-, kulttuuriperintö- ja mediakasvatusprojektit, joissa sain olla monena vuotena mukana. Niiden ansiosta näimme ja koimme erilaisia kouluja ja toimintamalleja, avasimme oppimisympäristöä, löysimme yhteistyökumppaneita ja tunsimme oikeasti kehittävämme opetusta. Yhteistyöni Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon kanssa jatkuu yhä, vaikka ulkopuoliset rahoitukset ovat loppuneet.”

Palosaari toivoo, että kunnioitus ja arvostus koulutusta kohtaan lisääntyisivät oppilaiden huoltajien puolelta ja resurssien jaossa päättäjien taholta. ”Se, mitä ja miten kouluun suhtaudutaan ja koulusta puhutaan kotona, heijastuu välittömästi oppilaiden asenteissa koulua kohtaan. Joskus tuntuu, että on vallalla "häpeämättömyyden kulttuuri". Koulua ja opettajia pidetään vastapelureina, joita saa hammastaa mielin määrin. Sellaisen pelin haluaisin muuttaa samaan päämäärään soutamiseksi. Veneessä tarvitaan airopari! Myös oppilaiden vastuunottoa omasta oppimisestaan ja sitoutumista pitkäjänteiseen työntekoon lisäisin. Kasvaminen ja oppiminen vaativat ponnisteluja ja työnteko saa välillä ottaa voimillekin. Kuka heille helpon elämän voisi luvata?” Palosaari vielä lisää, että jos jonkin yksittäisen asian hän saisi muuttaa koulussa, niin hän avaisi kaikki kuvataiteen neljä sisältöaluetta niin selviksi opettajille, ettei kukaan enää puhuisi kuvaamataidosta, vaan jokainen sisäistäisi taidon ja taiteen eron. ”Siitä saataisiin käyttöön melkoinen voimavara ihmisenä kasvamiseen ja jaksamiseen.”

Työpäivänsä jälkeen Auli rentoutuu kunnon hikijumpassa kuten Body pumpissa ja spinningissä, joissa pää tyhjenee täysin ja akut latautuu. Tahko Pihkalan sanoin: ”Emme lopeta liikuntaa, kun vanhenemme, mutta vanhenemme, jos lopetamme liikunnan.” Perheestään Auli kertoo, että hänen lapsensa ovat jo opiskelijoita, joten nyt hänellä on omaa aikaa harrastaa. ”Itse asiassa lapseni huolehtivat jo monista asioista puolestani. Perheeseeni kuuluu aviomiehen ja nuorison lisäksi myös "mummosto": äitini 81, anoppini 74 ja anopin äiti 99 v., jotka antavat oman sisältönsä, näkökulmansa ja puuhansa elämäämme. Yhteiskunnan ja ihmisen sivistyneisyys näkyy siinä, miten se kohtelee vähäisimpiään: vanhuksia, vammaisia ja lapsia. En halua luistaa omasta osastani huolehtia heistä. Järjestöistä Unicef on lähellä sydäntäni, mutta em. syystä en ole nykyään ollenkaan aktiivinen toimija. Mökillä ja omakotitalossa on aina tekemätöntä työtä.  Luen paljon, matkustelen, käyn taidenäyttelyissä mielelläni, jos aika ja talous sallivat. Olen lähinnä kulttuurin kuluttaja, oma tuotanto on nykyään aika vähäistä.”

Ystävät ovat olleet Aulille aina tärkeitä. ”Ruuhkavuosina on tullut pidettyä liian vähän yhteyttä moniin ja sen asian haluaisin vielä korjata. Tosi ystävien kanssa tosin voi heti jatkaa siitä, mihin edelliskerralla jäätiin, vaikka välissä olisi vuosiakin. Sain vasta valtavan hienon kirjeen monen vuoden tauon jälkeen opiskeluaikaiselta ystävältäni Isojoelta. Oli upeaa lukea seesteisiä mietteitä ja ihmetellä, mitä kaikkea hän on ehtinyt elämässään tehdä. Oikein havahduin, miten upeita ihmisiä opettajat ovat. On muuten mukavaa olla open ystävä! ”